Joskus maailma saa meidät tuntemaan itsemme huonoiksi ja heikoiksi.
Mutta sitä emme ole.

On inhimillistä kokea voimattomuutta ongelmien kehässä. Elämä kolhii ja olemme murtuneita.
Silloin on tarpeen pysähtyä.
Hengähtää.
Muistaa kuka todella on.
Etsiä sisältämme se osa elämänvoimaa, joka on
iätöntä vahvuutta ja viisautta.
Se lujittuu ja kasvaa läpikäymissämme haasteissa.
Kaikkien kokemustemme myötä.

Kannattaa katsoa taaksepäin. Huomata kuinka monista vaikeista tilanteista olemmekaan selvinneet. Kuinka olemme voittaneet nuo olosuhteet.
Näin tapahtuu tälläkin kertaa.

Kukaan ei voi korjata ketään ehjäksi.
Kykenemme olemaan vain toistemme tukena prosessissa.
Me hoidamme itse sisimmässämme työn ja olemme vastuussa kehityksestämme.

Meillä on säröjä aina. Arpia.
Voimme hoitaa niitä lempeästi myötätunnolla. Kärsivällisyydellä.
Rakkaudella.
Kun hyväksymme haavamme, ne pysyvät pehmeinä, eivätkä repeä niin helposti.
Tällöin niihin kohdistuvat iskut eivät revi niitä auki, vaan aivan kuin nämä paikat joustaisivat.

Kykenemme antamaan anteeksi kaikki vääryydet, mitkä kohdallemme ovat osuneet. Se ei kuitenkaan tarkoita vääryyksien hyväksymistä.

Tarvitsemme toisiamme peileiksi heijastamaan eripuolia itsestämme.
Jokaisella haasteellisella kokemuksella on tarkoituksensa. Kivulla on merkitystä. Sen on tarkoitus johtaa heikkouksiemme näkemiseen ja haavojen avautumiseen, jotta voisimme itse näitä hoitaa.

Olemme kuten kauniita timantteja, jotka hioutuvat loistoonsa kokemustensa avulla.
Olemme osa ääretöntä ikuisuuden virtaa.

Love X

Max Richter X Shadow Journal

Kuva Andréas Brun